Syy kuolemaan on keksitty

Auto-onnettomuus on lavastettu

Auto-onnettomuudesta oli tarkoitus saada
lehtijuttuja ainakin 3 lehteen: Auton vauhti
on ollut 130 kilometriä tunnissa ilmaheitossa.

John sai tehtäväksi suunnitella ja ideoida, mikä olisi
Henryn kuoleman syy. Syy kuolemaan piti olla 100
%:isesti aito, uskottava ja totuudenmukainen. Ihmisille
piti saada todisteita kuolemasta.
John ideoi ja pohti kauan, miten saisin luottamusta
erilaisten kuolemien näyttämiseen.

Vaihtoehtoja kuoleman syiksi oli

A Syöpä, vatsasyöpä. Vatsasyöpä oli pitkän aikaa
ehdotuksena, koska Henryn suvulla on ollut suolistosairautta.
Aluksi vatsahaava, sitten myöhemmin alkoi suoliston
loppupäässä lisääntyä bakteerit, jotka tekivät
suolen pinnan jatkuvasti tulehtuneeksi.

Henry on ollut  2 vuotta venäläisen huipputiedemiehen
ja tohtorin hoidossa. Ruskean jauheen, Lääkkeen hän
nautti makuuasennossa 2-3 kertaa päivässä.
Suolitulehdus, Colitis Ulserosa ei ole enää vaivannut,
kun tiedemies on lääkinnyt Henryä.

B Työtapaturmaa ideoitiin kauan.Työsuojeluviranomaisten
luona käytiin useita kertoja haastattelemassa ja
kyselemässä, miten työtapaturmat tulevat ja miten
onnettomuuksia voi estää. Työtapaturma oli esillä
useita kertoja, koska samalla haluttiin opastaa ja valistaa
lehdessä: ihmisen putoaminen korkealta johtaa 100 %
:isesti kuolemaan. Lehtikirjoittelussa olisi saatu
uskottavuutta, kun puhuttaisiin tapaturmien ennalta
ehkäisystä.  Puun kaatuminen  päälle oli yksi idean
kohde.

C Putoaminen 4. kerroksen korkealta, maalaustyössä
olisi  uskottava. Henry olisi ihmisten nähtävänä vale
kuolleena.   Muitakin tapaturmia käytiin läpi: sähköisku,
salaman isku, hukkuminen järveen kalastamisen aikana.

D Paras kuoleman syy keksittiin viimeisenä: auto-
onnettomuus.  Auto-onnettomuus jättää todisteita,
että auto on ajanut yli 100 kilometriä tunnissa ja lentänyt
metsään. Kuoleman jäljet jättävät todisteita kuukauden
ajaksi.

John toimi yksin ja  vuokrasi tutulta kuorma-auton, koska
ei  saanut jäädä  todistajia: kuolema ja auto-onnettomuus
on  lavastettu. John haki  kolariauton 200 kilometrin päästä
autohajottamosta. Kolariauto saatiin hyvin kuorma-auton
lavan päälle autohajottamon pihassa ja peitetyksi, jotta
kukaan ei näe.

                                                               Kolariautoja nostettiin läjään,
kolariauto saatiin ilmaiseksi.

Ongelmia tuli paljon, kun kolariauto piti pudottaa metsään.
Pimeässä yöllä kolariauton kippaaminen lavalta maahan
tuotti tuskaisia tunteja.

Vaikka John sai opetusta lavan nostamiseen, ei millään
lavan nostaminen onnistunut. Kun kaikkia nappeja
paineli, lava nousi, auto putosi tien sivuun  ja riemu oli suuri.

Jotta uskottavuutta tulisi, piti kolariauto saada vedetyksi
kauaksi metsään päin. Vaijeri kolariauton etuakseliin kiinni
ja vaijeri kiertää puun takaa – ja lopuksi kuorma-autoon
kiinni. Onneksi kuorma-auto oli 8 kertaa painavampi ja
8 kertaa voimakkaampi: kolariauto siirtyi metsään
puiden väliin.

Varmasti tuhannet ihmiset ihmettelevät miten auto
voi  lentää metsään näin pitkälle maantien keskeltä.

Kun uutta tekee, ajattelu on muualla. John unohti hakea
teurastamosta naudan verta pulloihin.
Kun John oli saanut kolariauton paikoilleen metsään,
hän kävi vielä varastamassa kolme kanaa maalaistalosta.
Kukko lauloi ja laulu kertoi, että kukon kanssa on aina
kanoja.

Kolmesta kanasta hän puristi veret auton hyttiin, tuulilasiin,
penkkiin. Koska verta tuli vähän, hän veteli kanan
sisälmyksiä auton penkkiin ja jalkatilaan, jotta syntyisi
aitoa kuoleman hajua onnettomuusalueelle. Näin piti
tullatotuutta enemmän lavastettuun auto-onnettomuuteen.
Yön  hetkinä pimeässä John ajatteli tätä elettyä elämää.

Ihmetteli niitä hetkiä, kun hän näitä petkutuksia tekee
ja suunnittelee. Hän masentui kovasti, kun kuuli
salaisen poliisin kertoneen humalassa lossin kuljettajalle.

”En ymmärrä, miten salainen poliisi pakotti 10 miljoonaa
sosialististen maiden ihmistä, lapsia, vanhuksia, naisia
ja miehiä jättämään kotinsa ja siirtymään muualle.

Miten tätä voidaan sallia? Miten tässä muutossa kuoli
500 000 ihmistä tien varteen? Haudat kaivettiin jo
etukäteen teiden varteen odottamaan vainajia.
Tämä on totta. Miten tämä elämä näin menee? Ja
siirtymisestä muualle asumaan on lyhyt aika vuosina
1945- 1955”, kuhisteli John yöllä.

- Ja nyt kuorma-auton hyttiin ja kotiin ja nukkumaan

Kun John ajeli kuorma-autolla takaisin, hän alkoi
uudestaan ihmetellä tätä maailman menoa. Kuinka 10
miljoonaa ihmistä, paljon nuoria pakotettiin pois omasta
kodista, osakehuoneesta, omakotitalosta, työpaikasta,
kavereiden luota, tuttujen luota.

Miksi elämään pitää sisältyä tätä? Ja matkalla kuolleet
500 000 ihmistä. Ei varmaan saanut ottaa omaisuutta
mukaansa.
Meidän paikkakunnalta oli pakko lähteä pois opettajat,
ammattiyhdistyksen ihmiset, aktiiviset ihmiset, opinnoissaan
menestyneet, paljon puhuvat ja tietävät ihmiset jne.
”Miksi meidän suku pelastui”, pohti John yöllä autoa
ajaessa. Eno kävi meille sanomassa jo 15 vuotta sitten,
että puhukaan puhelimessa paskaa, koska puheluita
kuunnellaan.

”Amerikka on köyhyyden yhteiskunta, Amerikka jää jälkeen
elämän laadussa sosialistisen talouden kanssa.  Amerikka
on pahuuden yhteiskunta.   Nämä lauseet ovat pelastaneet
henkiä

John alkoi myös nauraa eletty elämä. Koska puhelinkopin
puheluita kuunneltiin. Kuunteluhuoneesta johti ilmastointiputki
rakennuksen takapihalle. Putken päästä kuuli
puhelinkeskustelun  hyvin.

Nuorilla pojilla oli seurannassa teinitytöt, jotka menivät
soittamaan puhelinkoppiin. Tyttöjen perässä tuli poikia
puheluiden salakuunteluun – rakennuksen takapihalle
ilmastointiputken suulle. Ne rakkaushuolet, seurusteluhuolet
sukupuolielämän onnet ja pettymykset olivat kiinnostavaa
kuultavaa.